Monta kivaa kesäkaverii, Lot of nice summerfriends!

 Kotona meillä soi musiikki hyvin usein milloin kenenkin tietokoneelta. Omistamme kyllä stereot sekä Janis Joplinin ja yhden kreikkalaisen cd-levyn, joita olemme myös kuunnelleet. EVS on rikastuttava kokemus kaikinpuolin, myös musiikin kannalta. Olen saanut tutustua musiikkiin useammasta maasta ja tästä kiitos kuuluu musiikkia rakastaville kämppäkavereilleni! Musiikki on minullekin suuri intohimo ja hyvin tärkeä osa elämääni. Olen oikeastaan kasvanut musiikin ympäröimänä ja altistunut sille pienestä asti, vaikka perheeni ei olekaan mikään supermusikaalinen. Täällä olen soittanut muille myös suomalaista musiikkia, mutta pääosin kuuntelen suomenkielisiä kappaleita kuitenkin itsekseni. Kreikassa on tullut siis kuunneltua aika paljon suomalaista musiikkia, niin uutta kuin vanhempaakin tuotantoa. 

Koko PMMP:n olemassaolon aikana olen fanittanut tätä energistä bändiä paljon. Eikä fanitus lopu tietenkään edes bändin hajottua. Muistan, kun juuri ajokortin saatuamme ajelimme autolla ystävieni kanssa ympäri kotikaupunkiani ja samalla kuuntelimme Kesäkavereita sekä muita tämän bändin loistavia kappaleita. Tälläkin hetkellä PMMP:n Kesäkaverit-kappale on itselleni ihan ykkös kesäkipale, vaikka se ei olekaan uusinta uutta. Meno on mitä energisin, sanoitukset ovat osuvat sekä taidolla kirjoitettu. Reipasta menoa teille tarjoan nyt siis Kesäkavereiden parissa! Alta löytyvät myös sanat suomeksi ja englanniksi.

Jopa on laiska, kepeämpi päivä, 

 sellainen, kun ei viitsi edes viheltää.

Jo pari iltaa vahingossa alla:

Lostarin kantisjuhlat pääsivät venymään.

Meri auringossa väreilee,

kiireettömät ohi kävelee,

ja laiturin nokassa syntynyt kohua:

on pari dokua veneessä luvatta.

Ja minä pyydän, olen pahan alku:

tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan.

Antony kieltäytyy, mut se on ainut,

jonka täytyy aikaisin mennä tutimaan.

Monta kivaa kesäkaverii,

koluttu miljoona terassii,

ja kokeiltu hupina, montako fisua

kannattaa kumota yhdessä illassa.

Tulee pari hyvää ideaa:

nyt jos aamuun asti dokataan,

niin noin puoli seiskalta,

kun aukee stadikka,

me ollaan uimassa bokserit jalassa.

En muista teidän sukunimiä,

voiko silloin sanoa "ystävä"?

Sinä olet sellainen,

ole siinä lähellä, ota mua kädestä,

sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen.

Kun uinnin jälkeen tulee kova nälkä,

me päätämme mennä taksilla hotelliin,

ja Hiltonissa väki paheksuu

et noi on pelti kiinni.

Höh. Otan pekonii.

Monta uutta kesäkaverii,

tällaista on ehkä olla nuori:

kerrankin unohtaa kaikki se vakava,

mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Punaviini pilaa puseron,

mennään kaupungille,

ostan uuden paidan jostain.

Älä päästä irti, pidä kii.

Tällaista on ehkä olla nuori -

ilman huolta. Ota kädestä.

En muista teidän sukunimiä,

voiko silloin sanoa "ystävä"?

Sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä,

olen reppuselässä,

sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen,

laulamme päivät halki.

Muistanko kaiken myöhemmin?

Summerfriends

Oh it's lazy, lighter day
that kind, that you don't even care to whistle.
Already two nights gone by accident:
Lostari's ? parties got longer

Sea ripples in the sun
people with no hurry walk past
and in the end of the pier a sensation has been born:
two drunkards are in the boat without permission.

And i request, i'm the beginning of evil:
bring the biggest bottle of the cheapest anything.
Antony refuses, but he's the only one,
who has to go to sleep early.

Many nice summerfriends,
been on a million terraces,
and tried for fun, how many fish
you should flip over in one evening.
couple good ideas come:
if we drink until morning now
then around half past 6,
when the stadikka opens, *
we are swimming wearing boxers.

I don't remember your last names,
can you say 'friend' then?
You are one,
stay close, hold my hand,
You understand me.

It's the dryest July since the year -55.

When after swimming we get really hungry,
we decide to go to a hotel by taxi,
and in Hilton people frown
that they're so drunk.
Hmph. I'll take bacon.

Many new summerfriends,
maybe it's like this to be young:
forget all that serious stuff for once,
what is tomorrow and f*uck ever.

Redwine ruind the shirt,
we go to the city,
i buy a new shirt from somewhere.
Don't let go, hold on.
Maybe it's like this to be young-
without worries. Take my hand.

I don't remember your last names,
can you say 'friend' then?
You are one, there so close,
i'm in your piggyback
You understand me.

It's the dryest July since year -55,
we sing through days.
Will i remember everything later?


Taken from http://lyricstranslate.com/en/Kesaekaverit-Summerfriends.html#ixzz336h7uRNu

Pääsiäinen Miloksella ja Kalamatassa (Μήλος-Καλαμάτα)

Puolet pääsiäislomasta vietimme Miloksen saarella, jonne saavuimme Santorinilta hyvin rentoutuneena nukuttuamme sohvalla alimmalla kannella tärisevässä laivassa. Laivalla taisi olla noin kuusi matkustajaa, joten hyvin oli tilaa levätä parin tunnin ajan. Vaikka Milos onkin isompi saari Santoriniin verrattuna, se ei ole kuitenkaan niin suosittu turistien keskuudessa kuin Santorini. Turisteja ei Miloksella kovin paljon näkynyt, enemmänkin kreikkalaisia, jotka saapuivat saarelle viettämään pääsiäistä. Tietysti sesonkiaikaan Miloksellakin väkimäärä lisääntyy, mutta tällä kertaa vain nautimme saaren rauhallisuudesta pääsiäismenojen lisäksi.

Saarelle ensin saapunut kämppikseni kertoi, ettei hän ole nähnyt Miloksella lainkaan busseja. Tästä syystä päätimme vuokrata ensimmäisenä päivänä mönkijät. Sää oli ensimmäisen päivän ajan todella sateinen ja mönkijöillä ajaminen oli hyytävää kyytiä märissä vaatteissa. Onneksi otin vedenpitävän takkini reissuun mukaan. En olisi uskonut, että tulen ajamaan moottoriajoneuvolla Kreikassa, etenkään mönkijällä. Sain kuitenkin kunnian toimia mönkijäkuskina elämäni ensimmäistä kertaa, aluksi hieman jännitti, mutta lopulta ajaminen oli jo sujuvaa. Nopeuttakaan ei tarvinnut seurata, sillä nopeusmittari oli rikki ja teillä oli vähän liikennettä.  Tämä oli siis erittäin hyvä asia kokemattomalle mönkkärikuskille!

Ajelimme Sarakinikon kallioiselle rannalle, jossa näimme pienen osan kauan sitten uponneesta laivasta. Täältä jäivät aurinkoiset kuvat puuttumaan, mutta paikka oli hieno sadesäälläkin.

Aavelaiva

Poikkesimme karttaan merkityiltä isommilta teiltä suositusten vastaisesti ja suuntasimme kohti vehreää vuoristomaisemaa. Mutkaisella ja mäkisellä hiekkatiellä ajaminen oli varsin hauskaa ajanvietettä, välillä jouduimme hätistelemään lampaita pois tieltämme. Myös laaja meri- ja vuoristomaisema oli unohtumaton kokemus. Sateen vuoksi tie oli muuttunut osittain mutakeskittymäksi, joten emme voineet välttyä kuraantumiselta. Muutaman tunnin ajelun jälkeen tunsin todella, kuten sananlasku kuuluu: reissussa rähjääntyy!

Aavebussi

Tässä olimme vielä kuivina ja puhtaina, valmiina mönkijäralliin!

Iloinen mönkijäkuski!

Vuokrasimme mönkijät kolmeksi päiväksi, joten kiertelimme saarta muinakin päivinä uusiin paikkoihin tutustuen. Tutustuimme Adamaksen kylään (tarkoittaa kreikaksi timanttia), joka on pieni, mutta suloinen valkoisine taloineen ja kukkaistutuksineen. Plakassa kiipesimme mäen huipulle, jossa oli linnan rauniot ja kirkko sekä upea näköala kaupunkiin ja merelle.

Adamas

Kuka lie kellonsoittaja? Pääsiäisen aikaan kirkon kelloja soitettiin taukoamatta

Plakan kylästä kiivettiin huipulle ja maisemat hivelivät silmiä!

Kirkonmenot kolmen ristin juurella, laulun kuulimme kaukaa mäen huipulta

 Kävimme Kliman kalastajakylässä, jonka luona kohtasimme oikean kissa-armeijan. Niitä riitti joka puolella. Polloniassa oli useita rantaravintoloita ja iso keinu, jossa sai kokea toisenlaista vauhdin hurmaa. 

Klima

Polloniassa

Pääsiäinen on suuri juhla Kreikassa ja ortodoksit valmistautuvat siihen ainakin koko viikon ajan. Erityisesti perjantaina sekä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ihmiset kokoontuvat kirkkoon monen tunnin ajaksi. Myös pienet lapset otetaan mukaan kirkkoon. Ennen pääsiäistä kummit antavat kummilapsilleen lahjaksi isot koristellut pääsiäiskynttilät, jotka sytytetään pääsiäisyönä kirkossa ja niiden kanssa ihmiset osallistuvat kynttiläkulkueeseen ulkona. Kuulin, että se on tärkeää lapsille. Pääsiäistä kreikkalaiset viettävät tietysti perheen kesken syöden hyvin jokaisena päivänä. Ihmiset käyvät myös taistelun yleensä punaisiksi maalatuilla kananmunilla. Taisteluun voi osallistua kaksi kerrallaan. Munien "päitä" ja "takapuolia" kopautetaan yhteen, se kumman kananmuna hajoaa, on häviäjä. 

Myöhemmin kotona käyty munataistelu

Pitkänäperjantaina päätimme lähteä kirkkoon katsomaan ja kokemaan palan kreikkalaisesta pääsiäisestä. Huomasimme olevamme myöhässä, sillä ilotulituksia ammuttiin, kun olimme hotellilla vielä iltayhdeksän aikaan. Samantien suuntasimme kohti kirkkoa, mutta ihmiset tulivat jo kulkueena ulos kirkosta. Liityimme pappien ja katoksen kantajien johtamaan kulkueeseen ja kävelimme sataman kautta takaisin kirkolle. 

Pääsiäiskulkue pitkänäperjantaina

 Kirkolla seurasimme isoa väkijoukkoa, kuinka jokainen vuorollaan kumartui koristeellisen katoksen ali päästäkseen sisälle. Kirkko oli melko pieni ja sisällä näytti olevan melko ahdasta, mutta sopu sijaa antoi. Monilla oli mukanaan kynttilät, joten ne varmaan sytytettiin vasta tällä toisella kerralla kirkossa. Luulen, että ihmiset lähtivät myöhemmin uudestaan kävelemään kulkueena palavien kynttilöiden kanssa. Täytyy myöntää, että olimme laiskoja emmekä osallistuneet pääsiäisen viettoon enää lauantaina. Olisi ehkä pitänyt, sillä olisimme saattaneet nähdä kauniit palavat kynttilät lauantaina. Xylokastrossa kulkueessa oli mukana myös orkesteri, mutta Miloksella kuulimme vain pappien laulua. 

Adamaksen kirkko

Katoksen ali kirkkoon!

Mandrakia

Firopotamos

Adamaksen kylä

Milokselta lensimme Ateenaan puolen tunnin ajan ja palvelu oli hyvää lyhyelläkin lennolla Olympic Airlinella. Yhdeksän penkkirivin lentokoneessa oli karkki-, pulla- ja juomatarjoilu. Lapset saivat suklaapupun pääsiäislahjaksi. Pääsiäismatkani jatkui Kalamataan Peloponnesokselle. Noin 250 km matka taksikyydillä ja ajoimme yli tunnin ajan väärää tietäkin.. Tämä kaikki seurauksena siitä, etten tajunnut tarkistaa pääsiäisen bussiaikatauluja. Kalamatassa yövyimme toisten EVS-vapaaehtoisten asunnossa, minkä jälkeen osasin arvostaa enemmän omaa kotiamme Xylokastrossa :)  Loppuun kuva vielä Kalamatan Rautatiepuistosta.