Seikkailu Santorinilla (Σαντορίνη)

Seikkailumme alkoi Ateenasta 11.4, jossa yövyimme ensimmäisen yön hostellissa. Halpa vaihtoehto löytyi makuusalista, jossa majoittuminen oli minulle ensimmäinen kerta. Olimme onnekkaita, sillä huoneessa oli minun ja kämppikseni lisäksi vain yksi yöpyjä. Olin silti melko vainoharhainen ja varmistelin muutaman kerran, että onhan puhelimeni varmasti vielä tallella tyynyn alla. Blue Star Ferries firman laivamme lähti aamuvarhain kohti Santorinia, jonne oli matkaa meriteitse alle 8 tuntia. Laiva pysähtyi Paroksella, Naxoksella ja Ioksella, joten oikeastaan näimme melko monta saarta pääsiäisreissullamme, vaikkakin vain vilaukselta.

Paros

Laivan lähestyessä Santorinia vasta todella ymmärsin, kuinka korkealla esimerkiksi Firan ja Oian kaupungit oikeasti ovat mereltä katsottuna. Kaarevat ja punaiset kallionjyrkänteet näyttivät upeilta, enkä ollut aiemmin nähnyt mitään sellaista. Santorinista sanotaan Rantapallon internetsivuilla seuraavaa: "Tuliperäinen saari on maisemiltaan vaihteleva. Saaren länsiosassa kohoaa vuoristoisempi näköala, kun taas rannikoilla levittäytyvät pitkät hiekka- ja pikkukivirannat. Tuliperäisyydestä muistuttaa kaldera eli tulivuoren romahduksen muodostama laguuni, jonka reunalla sijaitsee esimerkiksi pääkaupunki Fira."

Meillä oli kuljetus satamasta hotellille, kuten monella muullakin hotellilla on tapana järjestää ainakin Santorinilla. Hotellimme oli Karteradoksessa, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä pääkaupunki Firasta. Majapaikkamme oli todella hyvä kunnollisella merinäköalalla varustettuna. Kyllä kelpasi syödä aamupalaa ja katsoa isoa kuuta illalla parvekkeeltamme.

Huhtikuu oli hyvä aika vierailla Santorinilla, koska sesongin ulkopuolella saari ei ole vielä täysin turisteja täynnä. Santorinin kaupungeissa kadut ovat kapeita, joten ruuhka-aikaan kaduilla käveleminen ei olisi kovin helppoa. Huomasimme heti muutoksen, kun risteilylaivan matkustajat olivat Firassa. Tähän aikaan saarella oli ehkä eniten saksalaisia, turkkilaisia sekä aasialaisia ja tapasin myös neljä suomalaistakin. Pari Lappeenrannasta kotoisin olevaa vaihto-opiskelijaa sattui kanssamme samaan telekabinettiin. Aluksi vain kuulin jotain tuttua ja tämän jälkeen ymmärsin heidän puhuvan suomea. Firassa kiertelimme kauppoja, lähinnä matkamuistomyymälöitä, sillä monet vaatekaupat oli suunnattu varakkaammille matkailijoille. Kävelimme pitkin kalderaa eli kallion jyrkännettä, josta avautui hieno merimaisema esimerkiksi tulivuorisaarelle. 

Yhtenä iltana matkasimme bussilla Oiaan (lausutaan Ia), saaren kärkeen katsomaan auringonlaskua. Oiassa oli suloisia putiikkeja ja ulkoilmakahviloita sekä otolliset paikat katsella auringonlaskua. Paikalla oli muitakin, mutta hyvin oli tilaa katsoa ja kuvata. Maisemat olivat upeat, vaikka auringonlasku ei ollutkaan täydellinen pilvien takia. 

Oian kirjakauppa, josta löysin Lonely Planetin Kreikan oppaan englanniksi

Oia

Oia

Firasta:

Tähän ravintolaan palasimme myöhemmin syömään

Fira

Mukavalta näyttää, mutta ehkä seuraavalla kerralla tähän hotelliin?

Gizem ja oliivit. Itse erehdyin tilaamaan mustekalaa tai kalmaria. Meksikon pulpot oli paljon parempia purukumiin verrattuna

Osallistuimme sateisena päivänä veneretkelle tulivuori Nea Kamenille, joka on edelleen elinvoimainen. Oppaamme kertoi, että tulevat purkaukset voidaan tietää kuukausia ja jopa vuosi etukäteen. Nea Kamenin huipulle oli kiivettävä jonkin matkaa kivistä polkua pitkin. Tulivuorelta näimme Palea Kamenin saaren, jonne suuntasimme seuraavaksi veneellä kuumille lähteille. Veden kerrottiin olevan kylmää aluksi, mutta lähteille päästyä vesi olisi lämmintä. Päätin pulahtaa veneestä ja uida lähteille. Vesi oli lähteillä joissakin kohdissa lämmintä ja välillä viileää, joten kauaa emme muiden rohkeiden kanssa lähteillä viipyneet. Oli kuitenkin virkistävä kokemus! 

Takana on Palea Kameni ja kuumat lähteet

Kamarin lomakylässä vieraillessamme totesimme sen olevan melko kuollut. Päivä oli toki pilvinen, mutta myös kahvilat ja ravintolat olivat kiinni eikä kaikkia oltu vielä kunnostettu kesää varten. Kamarissa todella huomasimme, ettei kesäsesonki ole vielä alkanut. Santorinilla pääosa rannoista on mustia ja niin myös Kamarissa. Ranta oli silti hieno ja oli uusi kokemus kävellä mustalla hiekkarannalla. 

Kamari black beach

Hyvin virallinen pysäköintikielto ja sitä noudattavat autoilijat

Perissan rannalla aurinkoisinta päivää paistattelemassa, vesi oli kirkasta ja ranta syveni nopeasti. Haaveilin kuvassa olevista drinkeistä, mutta päädyin lopulta vain katselemaan

Fly like a bird!

Red beach

Nice apartment for sale in Fira near kaldera! Tästä hyvä loma-asunto, kyselemään vain paljonko on hinta

Viimeisimmät maisemat Santorinilta, otin kuvan autosta matkalla satamaan

Santorini oli upea, vaikka kesällä säät olisivatkin paremmat. Kesäaikaan saari täyttyy kuitenkin monista turisteista, joten tuntemani kreikkalaiset suosittelevatkin touko-kesäkuuta vierailun ajankohdaksi. Mustalta ja punaiselta rannalta matkamuistoiksi lähtivät myös punainen ja musta kivi. Pidin paljon punaisesta rannasta, sillä kallio oli niin hienon näköinen. Suosittelen Santorinia lämpimästi! Korkeuserot ovat aika suuret, joten kannattaa varautua kävelemään ja kiipeämään, jos haluaa päästä tutustumaan moniin paikkoihin. Harkitsimme mönkijän tai auton vuokraamista, mutta päädyimme liikkumaan jalkaisin sekä bussilla. Menopelien vuokraaminen ei kuitenkaan ole kovin kallista ja niillä pääsee liikkumaan monipuolisemmin. Bussi oli välillä melko hidas ja hankala, joten jälkiviisaana totean, että ehkä olisimme sittenkin voineet vuokrata ajoneuvon. Hotellimme oli perheen pitämä, joten palvelu oli todella ystävällistä. Ennen kyytiä satamaan, perheen äiti halusi ottaa vielä kuvan kanssamme ja suukotella meitä. Saimme myös viinipullon matkaseuraksemme Miloksen saarelle. Enpä olekaan ennen saanut viiniä lahjaksi hotellissa yöpyessäni, se oli ihana yllätys! 

Pääsiäiseen valmistautuminen päiväkodissa

Pääsiäinen on suuri juhla ortodoksisessa kirkossa, jopa tärkeämpi kuin joulu. Kodeissa valmistaudutaan pääsiäisjuhlaan pitkän aikaa ja se on tärkeä aika myös päiväkodeissa. Omassa projektissani päiväkodissa niin henkilökunta kuin lapsetkin valmistautuivat pääsiäiseen esimerkiksi tekemällä kädentöitä sekä lukemalla monena päivänä pääsiäisestä kertovaa kirjaa. Reilun viikon ajan lapset värittivät pääsiäiskuvia jokainen omista kirjoistaan. Lapset ja aikuiset askartelivat yhdessä kukkoja sekä tipuja ja päiväkotia koristeltiin suuren juhlan kunniaksi.

Pääsiäiseksi lapsille annettiin kotiin viemisiksi aikuisten tekemät korit sekä kortit lahjaksi. Koreihin laitoimme punaiseksi maalatun kananmunan, pullaa, päiväkodin kokin tekemiä keksejä sekä pieniä suklaamunia. Askartelin koreja ja kortteja yhdessä opettajien kanssa. Noin viidessäkymmenessä korissa ja kortissa riittikin  paljon tekemistä reiluksi viikoksi ja talkoihin osallistui melkein koko henkilökunta. 

Tänä vuonna lapsille annettiin munasta kuoriutuva tipu -kortti, mutta vihreällä kartongilla

Tässä vaiheessa ajattelin, että korit ovat valmiita. Ne olivat mielestäni jo kauniita..

 .. mutta lisäsimme vielä sellofaania ja nauhaa ympärille, jonka jälkeen korit olivat valmiita jaettaviksi!

Loppuun vielä kuvia vapaaehtoistyöpaikastani

Hyvää ruokahalua! Kali Orexi!

Viikonpäivät ja vuodenajat

Parina päivänä ennen pääsiäislomaa vietimme kahden opettajan syntymäpäiviä. Tarjolla oli vaikka minkälaista herkkua: kakkua sekä ylläolevia leivonnaisia suoraan leipomosta. Opettajat pyysivät minua laulamaan onnittelulaulun suomeksi ja senhän minä tein mielelläni. Se olikin ensimmäinen kerta, kun puhuin suomea työpaikassani. Opettajat olivat kiinnostuneita suomalaisesta perinneruoasta, johon liittyen löysin hyvän nettisivun ruokalajien esittelemiseksi: http://www.buzzfeed.com/tabathaleggett/traditional-finnish-foods-that-you-desperately-need-in-yo. En ollut ennen nähnyt kyseistä sivua, joten mielenkiinnolla selailin sitä itsekin. Vähän tuli kyllä ikävä ruisleipää, piirakoita sekä marjoja ja erityisesti juuri marjoja! Täällä ei myydä pakastemarjoja kaupassa, onneksi sentään tuoreita mansikoita torilla ja marketissa. Yksi opettaja halusi myös tietää, milloin aurinko nousee ja laskee Suomessa. Heille taisi olla järkytys, kun kerroin että talvella päivän pituus on välillä vain noin viisi tai kuusi tuntia. 

Viikon mittaisten askartelujen sekä synttärijuhlien jälkeen oli hyvä lähteä lomalle Santorinille, Milokselle ja Kalamataan, joista kerron enemmän seuraavassa postauksessa. Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille, vaikkakin hieman myöhässä!

Matkamme Antiikkiin (Kórinthos=Κόρινθος)

Viikko sitten lauantaina toteutimme matkamme antiikkiin eli Antiikin Korinttiin. Tunnin bussimatkalle Korintin kaupunkiin kertyi hintaa vain alle neljä euroa, joten Korinttiin voi lähteä helposti vain päiväreissulle. Antiikin Korintista löysimme vanhoja kivisiä rakennuksia ja kiven kappaleita, kuten Ateenan Akropoliksessakin. Kivien ja rakennusten keskeltä ihailimme tietysti myös merta, vihreän keltaisia niittyjä sekä vuorimaisemaa. Näistä näkymistä pidän paljon.

Ylhäällä vuorella on Akrokorinthos

Kävimme muutamassa matkamuistomyymälässä, mutta mukaani ei lähtenyt ihme kyllä mitään ihan tarkoituksella. Onhan minulla vielä 5 kuukautta aikaa keräillä matkamuistoja Kreikasta. Arvelen kuitenkin matkamuistojen hankkimisen jäävän viime tippaan. Parhaat muistot ovat ja säilyvät kuitenkin esimerkiksi kuvamateriaalin, blogin sekä muiden kirjoitusten muodossa ja tietenkin päänsisäisissä muistoissani. 

Aluksi tarkoituksenamme oli kävellä ylös vuorelle Akrokorinttiin, jossa on muinainen linna sekä muureja. Yhdelle matkakumppaneistani sattui kuitenkin onnettomuus, jonka jälkeen käveleminen oli hankalaa. Otimme tästä syystä taksin edestakaisin linnan juurelle sekä alas, joten kuski odotti meitä tunnin ajan. Taksikyyti ei kuitenkaan pelastanut onnettomuuden uhria täysin kävelemiseltä, sillä meillä oli jonkin veran matkaa kiivettävänä vuoren huipulle. Tie oli kirjaimellisesti erittäin kivinen, mutta pääsimme kuitenkin ihailemaan maisemia huipulta vähäksi aikaa. Ylhäältä näimme lauman vuohia kävelemässä vuoren jyrkänteillä, missä ne ovat kyllä taitavia. Vuorella olisi ollut useampi paikka kierrettävänä, mutta aikaa oli kuitenkin rajallisesti. Meidän oli ehdittävä vielä viimeiseen bussiin, joka lähti jo puoli kolme Korinttiin. Pääasia oli kuitenkin päästä vuoren huipulle ja sen teimme! En itsekään selvinnyt ihan ehjin nahoin kivisellä tiellä alas kävellessä, mutta reissussa kuuluukin välillä rähjääntyä.

Kivistä tietä huipulle

Päivän päätteeksi suunnistimme vielä Korintin kanavalle Isthmokseen ihmettelemään tätä 6,3 kilometriä pitkää ja vain 21,4 metriä leveää kanavaa, joka rakennettiin vuosina 1881-1893. Menimme hyvään aikaan, sillä siellä ei ollut paljon muita turisteja kuin me. Näimme kanavalla yhden laivankin. Sillalta voi tehdä kesäaikaan benjihypyn 60 eurolla. Maksoin saman verran  pienemmästä benjihypystä Suomessa seitsemän vuotta sitten. Oli sen verran jännä kokemus kuitenkin, että uudelleen en enää aio hypätä. Kanavan luona olevasta korttipuhelimesta soitimme kavereideni kanssa jokainen omaan kotimaahamme. Se oli hauska kokemus, sillä viimeeksi olin käyttänyt yleisöpuhelinta joskus ala-asteella ollessani. Tätä kautta mummini sai syntymäpäiväonnittelut juuri oikeana päivänä :)