| Ylhäällä vuorella on Akrokorinthos |
Kävimme muutamassa matkamuistomyymälässä, mutta mukaani ei lähtenyt ihme kyllä mitään ihan tarkoituksella. Onhan minulla vielä 5 kuukautta aikaa keräillä matkamuistoja Kreikasta. Arvelen kuitenkin matkamuistojen hankkimisen jäävän viime tippaan. Parhaat muistot ovat ja säilyvät kuitenkin esimerkiksi kuvamateriaalin, blogin sekä muiden kirjoitusten muodossa ja tietenkin päänsisäisissä muistoissani.
Aluksi tarkoituksenamme oli kävellä ylös vuorelle Akrokorinttiin, jossa on muinainen linna sekä muureja. Yhdelle matkakumppaneistani sattui kuitenkin onnettomuus, jonka jälkeen käveleminen oli hankalaa. Otimme tästä syystä taksin edestakaisin linnan juurelle sekä alas, joten kuski odotti meitä tunnin ajan. Taksikyyti ei kuitenkaan pelastanut onnettomuuden uhria täysin kävelemiseltä, sillä meillä oli jonkin veran matkaa kiivettävänä vuoren huipulle. Tie oli kirjaimellisesti erittäin kivinen, mutta pääsimme kuitenkin ihailemaan maisemia huipulta vähäksi aikaa. Ylhäältä näimme lauman vuohia kävelemässä vuoren jyrkänteillä, missä ne ovat kyllä taitavia. Vuorella olisi ollut useampi paikka kierrettävänä, mutta aikaa oli kuitenkin rajallisesti. Meidän oli ehdittävä vielä viimeiseen bussiin, joka lähti jo puoli kolme Korinttiin. Pääasia oli kuitenkin päästä vuoren huipulle ja sen teimme! En itsekään selvinnyt ihan ehjin nahoin kivisellä tiellä alas kävellessä, mutta reissussa kuuluukin välillä rähjääntyä.
| Kivistä tietä huipulle |
Päivän päätteeksi suunnistimme vielä Korintin kanavalle Isthmokseen ihmettelemään tätä 6,3 kilometriä pitkää ja vain 21,4 metriä leveää kanavaa, joka rakennettiin vuosina 1881-1893. Menimme hyvään aikaan, sillä siellä ei ollut paljon muita turisteja kuin me. Näimme kanavalla yhden laivankin. Sillalta voi tehdä kesäaikaan benjihypyn 60 eurolla. Maksoin saman verran pienemmästä benjihypystä Suomessa seitsemän vuotta sitten. Oli sen verran jännä kokemus kuitenkin, että uudelleen en enää aio hypätä. Kanavan luona olevasta korttipuhelimesta soitimme kavereideni kanssa jokainen omaan kotimaahamme. Se oli hauska kokemus, sillä viimeeksi olin käyttänyt yleisöpuhelinta joskus ala-asteella ollessani. Tätä kautta mummini sai syntymäpäiväonnittelut juuri oikeana päivänä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti