999 porrasta ylös ja alas -Liftarit Nafpliossa (Ναύπλιο)

Toukokuun viimeisenä päivänä matkustimme liftaten noin 95 km matkan Nafplioon. Olimme kuulleet Nafpliossa käyneiltä, että tämä kaupunki on kiva ja kaunis, joten mielellämme suuntasimme sinne yhdeksi päiväksi. Aikaa kului noin kolme tuntia kolmella kyydillä. Paluumatkamme kesti reippaasti enemmän, noin viisi tuntia kävelyineen sekä viidellä autolla, joista viimeisin oli appelsiineja kuljettanut albanialainen rekka. Aluksi meillä oli hyvä tuuri, sillä pääsimme kaikki neljä samalla kyydillä melko pitkälle Nafplion suuntaan. Tämän jälkeen meidän tuli kuitenkin jakaantua kahteen porukkaan, jolloin kyydin saaminen olikin huomattavasti helpompaa.

Stars of Nafplio and my hitchiking heroes of the day!

Nafpliossa kävelimme tuttuun tapaan ympäri keskustaa ja satamaa. Sataman valtias oli tällä kertaa isoin näkemäni huvijahti, joka oli kotoisin George Townista Caymansaarilta. Halusimme kiivetä ylös mäelle katsomaan vanhoja muureja kaupungin yläpuolelle. Löysimme sattumalta tunnelin hissin luokse, joka vei meidät ylös, joten tähän mennessä säästelimme vielä jalkoja tulevaa koitosta varten. Vaikka emme olleetkaan vielä kaikkein korkeimmalla linnalla, olivat näköalat silti hulppeat alas rannalle ja kaupunkiin. 

Tuonne ylhäällä olevaan linnaan kapusimme 999 porrasta ja hieman enemmänkin

Kapuamista riitti yllin kyllin korkeimmalle kukkulalle linnaan, onneksi sää oli tuolloin vielä pilvinen. Sisäänpääsy maksoi neljä euroa ja hetken mietimme, menemmekö vai emme. Lopulta teimme kuitenkin oikean ratkaisun, sillä päätimme mennä sisälle. "Kun tänne asti on tultu, niin meidän täytyy mennä." Alueella oli useita muureja ja vanhoja huoneita sekä vankityrmiä. Pudotukset olivat todella jyrkät joissain kohdissa ilman mitään kaiteita. Tämä on ollut hyvin yleinen näky useammissa turistikohteissa Kreikassa. Kauhulla katselimme kun pienet lapset juoksivat kapeilla muureilla. Onneksi mitään ei tietääkseni sattunut, mutta itsekin piti olla todella varovainen kurkistellessa reunoilta alas. 

Prison breaker called Kasia :) 

Friendly ghosts of castle

Alas tullessa päätimme laskea jokainen omalla kielellämme, kuinka monta porrasta meillä on alas. Aluksi laskimme niitä ääneen, mikä oli varmasti erittäin huvittavan kuuloista. Monet ohikulkijat kysyivätkin, että kuinka mones porras on nyt menossa. Jokainen meistä sai tulokseksi välillä eri summan, joten lopulta teimme kompromissin: 892 porrasta yhteen suuntaan. Hieman myöhemmin saimme oikean määrän selville, mikä on 999. Alastulo oli tietenkin helpompaa, mutta aika tuntui kuluvan myös nopeammin, kun meillä oli matkan aikana jotain muutakin tekemistä. Urheilemisen jälkeen jäätelö maistui maukkaalle saippuakupla-aseilla leikkiviä lapsia katsellessa Nafplion aukiolla.

Paluumatkamme oli koominen. Jakaannuimme taas kahteen porukkaan, mutta lopulta matkustimme kuitenkin kaikki neljä yhdessä muutamassa autossa. Käytimme hyvää strategiaa: Kun taaempana ollut porukka sai pysäytettyä auton, kysyimme yksin matkustavalta kuskilta, voimmeko ottaa kyytiin kaksi kaveriamme, jotka ovat edempänä tien reunassa ja joka kerta se onnistui. Kerroin ansiokkaalla kreikan kielelläni kuskeille jokseenkin näillä sanoilla: kaksi kaveria on tiellä tuolla, onko ok ja osoitin takapenkkiä. Pääasia tietysti oli, että tulin ymmärretyksi, sillä kaikki kuskit eivät puhuneet hyvää englantia. Myöhemmin opin, kuinka lause sanotaan oikein, se voi olla tulevaisuudessa vielä hyödyllinen tieto. Kerran taisimme myös vaihtaa kyytiä kuin lennosta, kun näimme ensimmäisten kavereiden saaneen kyydin juuri meidän edessämme pidemmälle kuin vain parin kilometrin päähän, ja jälleen olimme samassa autossa kohti kotia.  

Rohkeat liftarit, brave hitchikers :D

Vaikka väsymys alkoi jo tuntua ja halusimme päästä kotiin nukkumaan rankan reissun jälkeen, pakettiauton tavaratilassa mieleeni tuli kuitenkin nämä laulun sanat:

"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

The destination is there ahead of us somewhere
Let's go, but let's drive slower
I wish for the journey not to end at all
This could be
the greatest day of our entire life
Let's drive slower
I wish for the journey to just go on and on

-PMMP: Matkalaulu-

Loppuun vielä Kasian leipomat suloiset nallekeksit, jotka hän vei lapsille töihin.

Elämää Xylokastrossa -kuvakollaasi (Ξυλόκαστρο)

On uskomatonta mutta totta, että olen ollut Kreikassa jo puolet EVS-projektistani. Aika on kulunut vauhdilla mukavan tekemisen ja upeiden ihmisten parissa! Toisinaan toivon, että aika vain pysähtyisi, ettei minun tarvitsisi lähteä vielä pitkään aikaan pois täältä lämmöstä, uusista ja erilaisista maisemista sekä rennommasta elämänmenosta. Saan pian nauttia kuitenkin sukulaisten ja ystäväni seurasta täällä, joten tällä hetkellä toivon myös, että he saapuisivat jo Kreikan vierailulle. Vaikka minulla on vielä aikaa olla täällä, nyt täytyy kuitenkin muistaa ottaa kaikki ilo irti niistä asioista, joita minulla ei Suomessa ole. Alla olevista kuvista välittyy pala arkeani pienessä, mutta etenkin kesäaikaan elinvoimaisessa Xylokastrossa. 

Lapsen synttäripäivänä nautimme palat kakkua

Ilon pilkahdus pilvisenä päivänä matkalla töistä kotiin 

Navarino-kahvilassa, jossa tarjoillaan parhaita jälkkäreitä!

Tällainen aurinkovarjo ilmestyi vähän aikaa sitten rannalle

Yllä olevien kuvien maisemia en tule koskaan unohtamaan: auringonlaskuja eri väreissä, vuoria meren takana, turkoosia vettä, tyyntä sekä hyvin aallokkoista merta ja niin edelleen...

Carpe diem-Tartu hetkeen!

Video Kalavrita-Zachlorou (Καλάβρυτα-Ζαχλωρού)

Ihmemaassa

Toukokuisena lauantaina lähdimme kahden kaverini kanssa pois "kaupungin hälinästä" luonnon keskelle Kalavritan vuoristoon. Matkustimme ensin Diakoftoon, mutta yllätykseksemme emme kuitenkaan päässeet perille Train Osen bussilla. Meidän täytyi jäädä pois aiemmin Akratassa, josta oli vielä riittävästi aikaa päästä liftaamalla Diakoftoon. Sieltä matkustimme junalla Zachlorouun, joka on pieni kylä noin puolessa välissä Diakofton ja Kalavritan välillä. Pelkästään maisemajunasta näkymät olivat upeat, joten en millään malttanut olla ottamatta useita valokuvia ennen perille pääsemistä.

Lähellä luostaria kolisteli useita tummia ja vaaleita vuohia pitkin rinteitä, ja näimme ne aivan läheltä!

Zachlourusta kävelimme parin tunnin ajan luostarille päin ja takaisin kylään kivistä polkua pitkin. Välillä kadotimme oikean polun ja valitsimme vahingossa lyhyemmän reitin, jolloin oli käytettävä myös käsiä kiipeämiseen päästäksemme jyrkän kallion yli. Onneksi tämän jälkeen reittimme alas oli helpompi. 

Zachlorousta kävelymatkamme junaradalla Nemataan

Perillä on tuolla edessämme jossain...

Zachlorousta kävelimme alas pitkin historiallista junarataa ylittäen useampia vanhoja siltoja, joiden reunassa kulki kapea kävelypolku. Askeleissa piti todellakin olla varovainen. Vaeltaessamme junaradalla näimme kohisevia vesiputouksia, jokia, vanhoja puita ja paljon vihreää luontoa. Matkalla oli myös useita tunneleita, joten kävelimme melkein sokkona ennen kuin auringonvalo pilkahti taas esiin tunnelin päästä. 

Tuolle sillalle emme uskaltautuneet, ehkä ihan hyvä niin :)

Don't worry, be happy like Eva!

Päivän aikana kävelimme noin viisi tuntia. Halusin kuitenkin välttyä pahimmilta polvikivuilta, joten noin viisi kilometriä ennen Diakoftoa pysäytimme toisen matkakaverin kanssa junan ja hyppäsimme kyytiin. Muutaman minuutin junamatkasta jouduimme kuitenkin maksamaan melkein saman hinnan, minkä maksoimme myös menomatkasta puoleen väliin asti. 

Näissä vuoristomaisemissa mieli todella lepäsi, vaikka katse pitikin keskittää tiehen tai polkuun. Pysähdyimme silti monta kertaa kuvaamaan ja katsomaan maisemia. Vuorien keskellä tunsin eniten olevani jossain aivan eri maailmassa, en Kreikassa vaan jossain mielikuvitusmaailmassa. Saimme viettää siis mukavan päivän urheillen ja junalla puksuttaen keskellä vuoria ja laaksoja! Olen erittäin tyytyväinen, että päätimme mennä junalla vain yhteen suuntaan ja kävellä takaisin, sillä kävellessä näimme niin paljon enemmän, kuin mitä junasta olisimme päässeet näkemään.