Kreikan kansallispäivä 25.3

Kreikan tasavalta eli Helleenien tasavalta itsenäistyi vuonna 1829. Kreikalla on kaksi kansallispäivää, 25.3 sekä 28.10. Maaliskuussa kansallispäivää vietetään Turkin vastaisen vapaussodan alkamispäivän (1821) kunniaksi. Lokakuussa Kreikka vastasi kieltävästi "ochi" Italian uhkavaatimukseen toisessa maailmansodassa 1940. Viime tiistaina kaikilla oli vapaapäivä, joten juhlimme Kreikan kansallispäivää kirkon aukiolla ja pääkadulla paraatia katsoen. Paraatiin osallistujat olivat enimmäkseen erilaisiin kansallisasuihin tai kouluasuihin pukeutuneita oppilaita ja opiskelijoita. Kuuntelimme myös puhetta, josta ymmärsin yhden fraasin: kalos orisate, suomennettuna tervetuloa.

Paraatin jälkeen odottelimme melko pitkään aukiolla tanssiesitysten alkamista. Seuranamme oli puhiseva tuuli, joten palelin koko ajan, vaikka aurinko paistoikin. Saimme katsoa monia piirissä tanssittavia tansseja, jotka olivat jokainen hieman erilaisia. 

Juhlallisuuksien jälkeen söimme vielä ravintolassa perinteiset kansallispäivänä syötävät ateriat: Valkosipuli-perunamuusia ja friteerattua kalaa. Pidin tästä tapahtumasta paljon, jos kylmässä tuulessa odottelua ei lasketa mukaan. Oli hienoa nähdä kreikkalaisia perinnetansseja ja asuja. Kansallispäivän juhliminen alkoi oikeastaan itselläni jo edellisenä päivänä, jolloin päiväkodissa vanhemmat olivat katsomassa lastensa esityksiä. Lapset marssivat käsiään heiluttaen jonossa kansallislaulun soidessa taustalla ja jokainen sai myös lausua opettelemansa runonpätkän. Tämän jälkeen laitettiin pillit pussiin ja lähdettiin vapaiden viettoon. Enpä ole ennen ollutkaan töissä vain yhtä tuntia. Luulenpa kuitenkin, että se oli once in a lifetime -työpäivä. 

Vuoren valtaajat

Eräänä iltapäivänä pakkasimme tuttavan auton täyteen EVS vapaaehtoisia ja lähdimme ajamaan luostarivuorelle, joka näkyy myös makuuhuoneemme ikkunasta. Aiempi yritykseni vuorelle kiipeämisestä muuttui auton kyydissä istumiseksi ja maisemien ihailuksi. Välillä vähän jännitti kapealla ja mutkaisella tiellä ajaminen, mutta hyvin päästiin perille. Olimme ainoita autoilijoita ja vierailijoita luostarivuorella. Vuorelta saimme ihailla hienoja meri- ja vuoristomaisemia. Tällaisessa paikassa en ollut aikaisemmin ollut, joten kyllä kannatti vallata vuori edes autolla, vaikka tietysti kiipeämisessä olisi ollut oma viehätyksensä. Vuoren huipulla on luostari, jossa kävin sytyttämässä kynttilän. Luostarin luona asuvat nunnien lisäksi myös kissoja, koiria, vuohia ja kanoja.

Luostari

Pieni merenrantakaupunki Xylokastro

Suloinen purkki, joka sisälsi lukumi-makeisia

Ateenassa (Αθήνα)

Viime viikonloppuna teimme ranskalaisen vapaaehtoisen kanssa päiväreissun Ateenaan. Matkaan lähdimme viiden tunnin yöunien jälkeen aamuvarhain, sillä tein päätökseni reissusta vasta puolen yön aikaan. Tarkoituksena oli alunperin lähteä Kalavritaan isommalla porukalla, kuten aiemmin kirjoitin, mutta tämä suunnitelma vaihtui Ateenaan, sillä Kalavritassa vuorelle menevään junaan ei ollut saatavilla enää lippuja. Ehkä kolmannella yrityksellä matkamme vielä toteutuu myöhemmin.

Sää suosi meitä ja ilma oli aurinkoinen koko päivän sekä sopivan lämmin. Ateenassa vierailimme tietysti Akropoliksella, jossa näimme paljon arkeologisia jäänteitä, kuten temppeleitä sekä kaksi teatteria. Akropoliksella tapasin myös ensimmäiset suomalaiset tähän mennessä Kreikassa. Kävelemistä ja kiipeämistä oli sopivasti ja huipulta avautuivat hienot maisemat ympäri kaupunkia. Akropoliksella oli tietysti muitakin vierailijoita kuin vain me, mutta melko vähän kuitenkin verrattuna kesäsesonkiin. Totesimme, että Akropolis ei ole mielestämme ykköspaikka, johon tuoda pienet lapset, vaikka muutama lapsi siellä tallustikin. Jyrkänteitä on paljon eikä aitoja ollut joka kohdassa. Kävellessä täytyi olla todella varovainen, sillä monet kivet olivat hyvin liukkaita ja kaatuminenkin oli omalla kohdallani lähellä. Vaikka Akropoliksella on paljon rakennuksia ja niiden jäänteitä, siellä on paljon myös vihreyttä ja kukkia tähän vuodenaikaan.

Täältä alkaa Akropolis, jipii!

Täällä on museo

Pienoismalli alkuperäisistä rakennuksista

Kiertelimme myös kaupungilla Akropoliksen jälkeen. Kävimme pienillä markkinoilla, jossa myytiin ainoastaan käsitöitä. Kaverini oli kiinnostunut yhden miesmyyjän tuotteista ja halusi tinkiä. Myyjä ei tähän suostunut, vaan melkeinpä huusi meille englanniksi että minä työskentelen itseäni varten enkä teitä! Lopuksi hän halusi häätää meidät tiehensä huutaen kovaan ääneen Go, Go, GO!! Eipä tehnyt enää mieli ostaa mitään häneltä epäkohteliaan käytöksen jälkeen. Olen lukenutkin, ettei Kreikassa ole tapana tinkiä. Kaikki turistit eivät tätä välttämättä tiedä, joten olisihan asian voinut ystävällisemminkin ilmoittaa. Kauppahallin kävelimme läpi melko vauhdikkaasti, sillä liha ja kalatiskien tuoksu tai pikemminkin haju eikä näky ollut mieleeni. Kauppahallissa ei myyty muuta, joten lähdimme tyhjin käsin kohti keskustaa. Olipahan kuitenkin kokemus, pitäähän jokaisen tietää, minkälaiselta liha näyttää ennen kuin se pakataan kuluttajille kauppoihin.

Mustekalaa kauppahallista

Sintagman aukion läheisyydessä ihmettelimme autojen olemattomuutta muutamilla kaduilla. Syy selvisi myöhemmin, kun näimme mielenosoittajien joukon kulkevan jonossa poliisien vartioimana. Parlamenttitalon edustalla seurasimme sotilaiden liikkeitä ja lopuksi yleisö pääsi ottamaan kuvia sotilaiden kanssa. "Sintagma on modernin Ateenan keskipiste. Sintagma merkitsee Perustuslakiaukiota. Aukion laidalla kohoavat mahtava Grande Bretagne -hotelli ja parlamentti, joka alun alkaen oli Kreikan kuninkaanlinna. Valiosotilaat vartioivat tuntemattoman sotilaan hautaa." http://www.supersaver.fi/matkaopas/ateena/kaupunginosat-ja-alueet. 

Päivämme päätteeksi kävimme myös Ateenan kansallispuistossa, jossa pääsimme ihailemaan myös eläimiä. Aivan kuin olisimme olleet pienessä eläintarhassa. Puisto oli oikein mukava lepopaikka ja ne toimivat aina, kun haluaa pois kiireisen kaupungin hälinästä. Ateenan rakennukset eivät päiväreissun perusteella olleet mielestäni kovinkaan kauniita, jos vertaan niitä muutamaan muuhun vierailemaani eurooppalaisen pääkaupungin rakennuksiin. Se on kuitenkin tutustumisen arvoinen sekä mielenkiintoinen kaupunki, joten haluan ehdottomasti antaa Ateenalle enemmän aikaani ja viipyä siellä pidempään.  

Nämä lintuset lensivät vapaina

Tervetuloa kevät! - Spring welcoming event

Päätimme toivottaa virallisen kevään tervetulleeksi kevätpäiväntasauksena 20.3.2014 klo 16.54 Kreikassa. Juhlimme kevään alkua rannalla pikkupurtavan, kasvomaalausten ja kitaran parissa kaikkien vapaaehtoisten kesken. Halusimme juhlia kevättä myös puolalaiseen tapaan. Puolassa ja joissain muissakin maissa, joissa talvi on pitkä rakennetaan kevään tulon kunniaksi nukke esimerkiksi vanhoista vaatteista, helmistä, kepeistä ja nauhoista. Nukke on nimeltään Marzanna, joka valmistetaan symbolisoimaan mennyttä talvea. Marzanna tunnetaan myös nimellä Winter Witch tai Frost Maiden eli minun kääntämänä talven noitana tai jäätyneenä neitona. Puolassa on tapana heittää Marzanna veteen, joko järveen, jokeen, lampeen tai vain isoon vesisankoon. Nukke voidaan myös sytyttää palamaan ennen veteen heittämistä, mikä symbolisoi talven jättämistä taakse. Täältä voit lukea lisää puolalaisesta perinteestä ja katsoa kuvan perinteisestä nukesta: http://goeasteurope.about.com/od/poland/a/Marzanna.htm

Tällä kertaa rakensimme kuitenkin omanlaisemme nuken puun oksista ja kukista. Jokainen sai osallistua nuken rakentamiseen. Valokuvaamisen jälkeen olikin aika heittää Marzanna mereen, heittää hyvästit menneelle talvelle ja ottaa aurinkoinen kevät vastaan!

"Nukkea" pukemassa

Let´s dance, it´s spring!

TERVETULOA KEVÄT!

Leijasurffaus/Kitesurfing -video

Puhelimella kuvattu video leijasurffauksesta 19.3.2014 Xylokastrossa. Tuuli oli kova, joten korvia huumaavaa kohinaa yritin vähentää peittämällä kaiuttimen.

Luonnon ihmeitä

Xylokastron lämpötila on minulle juuri nyt kuin kesä yleensä Suomessa. Kesävaatteet on otettu jo esiin, sillä aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta jo useamman päivän. Meren läheisyydestä johtuen ilma on tuulisina päivinä viileämpi, joten pitkähihaisia vaatteita tarvitaan toki vielä. Lämmintä oli kuitenkin ihaillessamme kuuta ravintolan terassilla sekä katollamme parina päivänä. Kumpikaan näistä ei tosin ollut täysikuu, joka oli upeaa katsottavaa sunnuntaina.

Xylokastro on saanut nimensä puisesta linnasta (Wooden castle) ja rannan vieressä sijaitseekin mäntymetsä, jota pyritään suojelemaan. Kyseinen metsä edustaa itselleni lähinnä puistoa sen pienen koonsa vuoksi, mutta metsä on tärkeä paikallisille, sillä Kreikan luontoa vallitsevat muut kuin metsämaisemat

Vaikka mäntymetsiä on paljon kotimaassani, en voi verrata niitä ja tätä metsää muuten kuin kokonsa perusteella. Molemmat ovat viehättäviä omalla tavallaan. Isossa metsässä voi uppoutua omiin oloihin metsän syvyyksissä, kun taas Xylokastron pienessä metsässä voi osittain samalla katsoa ja kuunnella merta sekä nähdä hyvin mahdollisesti tuttuja lenkkeilemässä. Paikalliset männyt ovat vanhoja tai ainakin ne näyttävät siltä, korkeilta sekä kiemuraisilta ja käpyjen määrä on valtava. Pienessä metsässä tai puistossa kävellessä voi nähdä puiden takaa kivisen rannan, meren ja sen takana vielä vuoret. Parin vuoren päällä näkyy myös lunta, joten en ole täysin eristäytynyt lumesta parin viikon aikana!

Puuhun oli mukava kiivetä, mutta vaatteisiin tarttunut pihka ei ollut mukava lahja

Dilber sytyttämässä tulta puupään savukkeeseen :D

Viime viikonloppuna tarkoituksenamme oli lähteä bussilla Diakoptoon, josta olisimme matkustaneet maisemajunalla Kalavritan vuorelle. Tämä reissu siirtyy kuitenkin tulevaan viikonloppuun, sillä bussi oli aikaisessa ja viuhahti nenän edestämme ohi. Lisäksi emme tienneet oikeaa nimeä, joka bussissa lukee. Parempi tuuri siis ensi kerralla. Päätimme lähteä taivaltamaan Kamariin, viereiseen kylään ja sieltä alkaisi kiipeäminen vuorelle, jonka huipulla on luostari. Tämä vuori näkyy myös huoneeni ikkunasta. Pitkän kävelymatkan jälkeen vuorelle vaeltaminen jäi kuitenkin omalla kohdallani hyväksi yritykseksi. Neljä kämppistäni jatkoivat pari tuntia kestävää matkaansa huipulle ja itse päätin lähteä tarkistamaan, millaiset appelsiini- ja sitruunapuuviljelmät Kamarissa ovat.

Matkalla Kamariin vuoren juurelle näimme pitkän jonon toukkia kadulla. Tämäkin on luonnon ihme ja minulle uusi kokemus. Laskimme toukkia olevan 82 ja näky oli uskomaton. Myöhemmin kuulin näiden toukkien tulevan alas männyistä etsimään ruokaa maasta.

82 pientä toukkaa marssii näin aurinkoista tietä eteenpäin...

Xylokastro Marina beach

Ensimmäisen viikon satoa

Aika lentää, time is flying! Se on totta. Viikko on vierähtänyt nopeasti ja nyt olen jo lähempänä sitä tunnetta, että tämä on kotini seuraavat puoli vuotta. Olenhan oppinut viikossa jo suunnistamaan muutamien minuuttien matkan kotiin tai johonkin muuhun kohteeseen. Yhtenä iltana tunsin olevani totaalisesti eksyksissä yksin illan pimeydessä, kunnes huomasin edessäni kotimme. Voi kuinka helpotuin! Pitää vain opetella maamerkit, kuten leipomo, poliisi ja flight club ovat itselleni tällä hetkellä tällaisia. 

Viikon aikana olen perehtynyt enemmän kaupassa käymisen tapoihin ja löytänyt oikeita vaakanumeroitakin tuotteita punnitessa. Ei ole nimittäin kovinkaan helppo tunnistaa vihannesten ja hedelmien nimiä eikä edes kuvia vaa'asta. Tällä hetkellä tunnistan jo tomaatin ja sitruunan kirjoitusasun kreikaksi, se on jo hyvä saavutus :) Markkinoillakin käyminen onnistui elekielellä, englannilla sekä muutamalla kreikan sanalla. Tästä onkin suunta vain ylöspäin. Xylokastrossa järjestetään pienet markkinat perjantaisin, jossa suurin osa on tuoreiden kasvisten ja hedelmien myyjiä. Vaikka appelsiinien aika onkin jo melkein ohi, ovat ne vielä mehukkaita ja kilohinnat vain noin 40-50 snt. Kuudella eurolla saa jo mukavat ostokset markkinoilta. Tänään sain kaverilleni ilmaiseksi pinaattia, sillä kilohinta oli 80 snt ja halusin ostaa sitä vain vähän. Ilmainen ruoka kelpasi, mutta se on kuitenkin huono asia myyjälle. Jatkossa tulen työskentelemään aina päivisin, mutta toivon ettei tämän päiväinen open market jäänyt viimeiseksi. 

Viikossa olen päässyt jo vähän jyvälle itselleni uudenlaisesta aikakäsityksestä: sen minkä voi tehdä tänään, voi tehdä myös huomenna. Eli ei kiirettä. Oikeastaan en ole missään vaiheessa täällä kiirehtinyt tosissani minnekään, vaikka tiedän olevani hieman myöhässä. Olen alusta asti ajatellut, ettei kukaan pidä kovin pahana noin 15 min myöhästymistä, joten kävelenpä rauhassa enkä jää auton tai mopon alle.  Kun aloitan työt, on asia ehkä toinen. Jos olisin tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa, olisi tilanne toinen. Jännää oli kuitenkin huomata, miten yhtäkkiä pystyin vaihtamaan ajantajuni niin sanotusti toiselle taajuudelle sitä tiedostamatta. Olen elänyt Kreikan aikaa vasta vähän, joten en ole vielä paljoa ehtinyt ihmisten toimintaa näkemään. Onhan minulla onneksi vielä aikaa.. 

Talviturkki on nyt heitetty, sillä parina päivänä olemme saaneet nauttia aurinkoisesta kevätsäästä ja melko lämpimästä sellaisesta, kun uimaankin uskaltauduttiin. Vesi on tosin aika kylmää, aivan kuin Suomessa alkukesästä. Xylokastrossa vapaaehtoiset taitaavat olla niitä ensimmäisiä kevätuimareita, sillä olemme olleet ainoita rannan valtaajia. Rannalla oli mukavaa myös pelata Jungle Speediä:

En ole aiemmin ollut tällaisilla kivisillä rannoilla, joten aluksi oli totuttelemista kävellä sekä kengillä että paljain jaloin rannalla. Samalla kun otat aurinkoa, saat myös selkähierontaa kivien ansiosta, melko kätevää! Pienet kivet ovat niin kauniita, että haluisin tuoda niitä Suomeen koristekiviksi esimerkiki tuikkukynttilöiden alusiksi. 

Rohkeat uimarit

Isolla kattoterassilla olemme katselleet tähtiä kirkkaalta taivaalta, kuu oli aivan kuin lamppu, sillä se oli niin kirkas. Päivisin katolla on ihana paistatella päivää aamupalan, kreikan kieliopin ja musiikin parissa. Miinuspuolena on öljyn haju, mutta onneksi se ei tunkeudu nenään koko ajan.

Raphael ja Maddalena