Ensimmäisen viikon satoa

Aika lentää, time is flying! Se on totta. Viikko on vierähtänyt nopeasti ja nyt olen jo lähempänä sitä tunnetta, että tämä on kotini seuraavat puoli vuotta. Olenhan oppinut viikossa jo suunnistamaan muutamien minuuttien matkan kotiin tai johonkin muuhun kohteeseen. Yhtenä iltana tunsin olevani totaalisesti eksyksissä yksin illan pimeydessä, kunnes huomasin edessäni kotimme. Voi kuinka helpotuin! Pitää vain opetella maamerkit, kuten leipomo, poliisi ja flight club ovat itselleni tällä hetkellä tällaisia. 

Viikon aikana olen perehtynyt enemmän kaupassa käymisen tapoihin ja löytänyt oikeita vaakanumeroitakin tuotteita punnitessa. Ei ole nimittäin kovinkaan helppo tunnistaa vihannesten ja hedelmien nimiä eikä edes kuvia vaa'asta. Tällä hetkellä tunnistan jo tomaatin ja sitruunan kirjoitusasun kreikaksi, se on jo hyvä saavutus :) Markkinoillakin käyminen onnistui elekielellä, englannilla sekä muutamalla kreikan sanalla. Tästä onkin suunta vain ylöspäin. Xylokastrossa järjestetään pienet markkinat perjantaisin, jossa suurin osa on tuoreiden kasvisten ja hedelmien myyjiä. Vaikka appelsiinien aika onkin jo melkein ohi, ovat ne vielä mehukkaita ja kilohinnat vain noin 40-50 snt. Kuudella eurolla saa jo mukavat ostokset markkinoilta. Tänään sain kaverilleni ilmaiseksi pinaattia, sillä kilohinta oli 80 snt ja halusin ostaa sitä vain vähän. Ilmainen ruoka kelpasi, mutta se on kuitenkin huono asia myyjälle. Jatkossa tulen työskentelemään aina päivisin, mutta toivon ettei tämän päiväinen open market jäänyt viimeiseksi. 

Viikossa olen päässyt jo vähän jyvälle itselleni uudenlaisesta aikakäsityksestä: sen minkä voi tehdä tänään, voi tehdä myös huomenna. Eli ei kiirettä. Oikeastaan en ole missään vaiheessa täällä kiirehtinyt tosissani minnekään, vaikka tiedän olevani hieman myöhässä. Olen alusta asti ajatellut, ettei kukaan pidä kovin pahana noin 15 min myöhästymistä, joten kävelenpä rauhassa enkä jää auton tai mopon alle.  Kun aloitan työt, on asia ehkä toinen. Jos olisin tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa, olisi tilanne toinen. Jännää oli kuitenkin huomata, miten yhtäkkiä pystyin vaihtamaan ajantajuni niin sanotusti toiselle taajuudelle sitä tiedostamatta. Olen elänyt Kreikan aikaa vasta vähän, joten en ole vielä paljoa ehtinyt ihmisten toimintaa näkemään. Onhan minulla onneksi vielä aikaa.. 

Talviturkki on nyt heitetty, sillä parina päivänä olemme saaneet nauttia aurinkoisesta kevätsäästä ja melko lämpimästä sellaisesta, kun uimaankin uskaltauduttiin. Vesi on tosin aika kylmää, aivan kuin Suomessa alkukesästä. Xylokastrossa vapaaehtoiset taitaavat olla niitä ensimmäisiä kevätuimareita, sillä olemme olleet ainoita rannan valtaajia. Rannalla oli mukavaa myös pelata Jungle Speediä:

En ole aiemmin ollut tällaisilla kivisillä rannoilla, joten aluksi oli totuttelemista kävellä sekä kengillä että paljain jaloin rannalla. Samalla kun otat aurinkoa, saat myös selkähierontaa kivien ansiosta, melko kätevää! Pienet kivet ovat niin kauniita, että haluisin tuoda niitä Suomeen koristekiviksi esimerkiki tuikkukynttilöiden alusiksi. 

Rohkeat uimarit

Isolla kattoterassilla olemme katselleet tähtiä kirkkaalta taivaalta, kuu oli aivan kuin lamppu, sillä se oli niin kirkas. Päivisin katolla on ihana paistatella päivää aamupalan, kreikan kieliopin ja musiikin parissa. Miinuspuolena on öljyn haju, mutta onneksi se ei tunkeudu nenään koko ajan.

Raphael ja Maddalena