Viime viikon perjantaina oli viimeinen työpäivä puoleen vuoteen Suomessa. Päivä sujui hyvin, vaikka ennakkoon sitä jännitin. En niinkään väliaikaisia jäähyväisiä, vaan Isovanhempienpäivän järjestämistä. Penkki romahti vieraiden alta, mutta onneksi mummut ja papat eivät. Antsku olisi varmasti tokaissut karjalaisella murteellaan Mie romahan, vaikka kenellekään ei käynyt kuinkaan.
Ylläriläksiäisiä pidettiin töissä herkkujen ja laulujen parissa sekä oman ryhmäni lasten että henkilökunnan kesken erikseen. Koko talon väeltä sain lahjaksi ison pussukan "posteljoonin" tuomana. Samalla miulle laulettiin Minä olen pikku poika posteljoon...! Laulettiin yhessä myös Suljen ihanan soittorasian nopealla ja iloisemmalla tempolla. Pussukasta paljastui iso kasa salmiakki- ja lakritsikarkkeja, purkkaa sekä vähän myös sitä nestemäistä salmiakkia Kreikkaan vietäväksi. Luulen, että näistä on vielä paljon iloa :)
Oma ryhmäni oli järjestänyt miulle työpäivän päätteeksi vielä satuhieronnan. Sain lahjaksi myös kortin, jossa oli jokaisen lapsen ja tiimikavereiden sormenjäljet painettuna erivärisillä sormiväreillä. Kiitos kaikille läksiäisistä! En teitä unhoita milloinkaan ja syksyllä nähdäänkin jo. Pitäkää lippu korkealla!
 |
| Työkavereiltani sain myös suloisen muistivihon, avaimenperän ja kortin |
 |
| ...sekä keittäjältämme nämä ihanat tossut Kreikan ja Suomen lippujen väreissä |
 |
| Virkkukoukkusen uusi pussukka lahjaksi kotiväeltä |
On hyvä olla jotakin tuttua ja turvallista mukana, joten nämä lahjat sekä pari valokuvaa ja Virkkukoukkusen korttia on jo pakattu matkalaukkuun. Kiitos kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti